Marzi Nyman

Nyt, juhlittuani levyni julkaisua neljättä kuukautta, on hyvä hetki aloittaa julkinen päiväkirjoitus.

Minusta tuntuu toden totta pirun hyvältä, kun käyn näillä sivuilla lukemassa vieraskirjaa, tai ylipäätään kun ajattelen koko albumia, sen julkaisua, ja sitä että sen musiikki on sillä lailla elävää, että se synnyttää ihan oikeaa kommunikaatiota. Sydämelliset kiitokset kaikille paviaaneille ja prinsessoille ja prinsseille siitä, että olette koneidenne ääressä tänne "nypyttäneet", ja toki myös live-palautteesta. Se tuntuu hyvältä.

Olemme trioni kera tehneet suhteellisen harvakseltaan keikkoja nyt levyn ilmestyttyä, mutta on sanottava että niiden kvalitatiivinen määrä on ollut suorastaan HUIKEA! Jokainen julkisoite on ollut tärkeä, jokunen jopa sanoinkuvaamattoman. Yleisö on ollut (sanomattakin selvää) Pohjoismaiden parasta. Kauttaaltaan.

Viimeisin "veto" tapahtui Imatralla, 1.7. (viime lauantaina), kävelykadun lavalla. "Mä voin kertoa", ilma oli kuin morsio ja tunnelma kuin katossa (katotta, tosin). Soitimme omien shlageridemme lisäksi myös edesmenneen James "Jimi" Hendrixin schlagereita, ja todennäköisesti seuraavalle levylle levytettävän versiomme "Kulkuriveljeni Jan"ista, Tapani Rautavaaran (ja myöhemmin Dave Lindholmin) tunnetuksitekemästä, mielettömän väkevästä laulusta.

Seuraava esiintyminen tapahtuu Kouvolassa, ihailemieni Arttu Takalon ja Twist Twist Erkinharjun lapsuuden kotipaikkakunnalla, "House of Rockissa". Ken tätä lukee, on totisesti sydämellisesti tervetullut paikalle. Ensimmäiselle asiakkaalle tarjoamme perinteisesti drinkin. Ja miljöö on mitä parhain, autenttinen (s.o. tavattoman viihtyisä) rokkiklubi.

Kesäni on väljä, sovittujen menojen osalta. Ohjelmassa on Leningrad Cowboysia (lähinnä Keski-Euroopassa), ylivoimaisen Anna-Mari Kähärän orkesteria (lähinnä Suomessa), muutama studiopuurre (mm. Ville Leinosen kanssa), nuotinkirjoitusta Heinolan sinfoniabändille (pari sovitusta Neljän Ruusun kappaleista "veri" ja "valuva taivas", jotka tulee jyrisemään itse Ilkka Alanko), sekä muutamia trion keikkoja.

Vapaita päiviä on kosolti, vietän niitä lukien ja kuunnellen vanhoja suosikkilevytyksiäni. Ja tietysti kehoani rakentaen. Ja juoden hivenen "ohraista". Minusta on mielenkiintoista lukea muiden ihmisten kulttuurikulutuksesta, joten kirjaankin tähän viimeisiä ja yhä keskeneräisiä luku- ja kuuntelukokemuksia: Raymond Carverin ja Beckettin huippunovelleja, David Bowiesta kertova, umpifanaatikon, David Buckleyn hupaisan asenteellisesti kirjoittama historiikki, Jari Tervon ratkihauska "Pohjanhovi", jota Janoisessa Lohessa tahattomasti ääneen hörötin; levyistä ikisuosikkini Daniel Lanois'n taianomainen "Shine", Samuli Mikkosen mieletön triolevy "KOM-LIVE", Sibeliuksen orkesterikappaleita (lukuisia levytyksiä), Pat Methenyn lällärilevyjä "Still life (talking)" ja "Secret Story", koska niissä nuotit menevät niin suloisesti oikeille paikoilleen, sekä tietysti ylivoimaista U2:n "Actung Babya". Ohraisista nautin viimeksi vehnäistä. Olenhan niin kovin kultivoitunut.

Jos jokin askarruttaa, sikäli että siitä kannattaisi kysyä minulta, älä toki kainostele, vaan jätä viesti vieraskirjaan tai meilaa suoraan marrrzi@hotmail.com. Pyrin parhaani mukaan vastaamaan, ja muutenkin kirjoittamaan säännöllisesti huikaisevan mielenkiintoisesta, kiehtovasta ja jännittävästä elämästäni.

Siunausta.